Atoopikon ruokaremppa

Joskus aikoinaan kuvittelin, että hyvä ruoka ei voi olla terveellistä. Olin lapsena moniallerginen enkä tottunut kotona syömään kasviksia, hedelmiä enkä marjoja. Ainoa hedelmä, mitä voin syödä oli banaani ja yksi mansikka vei minut sairaalaan astmakohtauksen takia. Aikuisena pääsin eroon allergioista, mutta edelleen uskoin, että ihminen pärjää aivan mainiosti syömällä kaksi kertaa päivässä riittävän ison annoksen sopivan epäterveellisesti. Opiskeluaikoinani nakit ja ranskalaiset olivat lempiruokaani - niitä oli tarjolla lähes joka ilta. Myöhemmällä iällä erikoistuin erilaisiin pastaruokiin - mitä kermaisempiin, sen parempiin. Lautasmallista en ollut kuullutkaan.

Kärsin atooppisesta ihottumasta ja astmasta edelleen aikuisiällä. Ihottumani yltyi pari kertaa oikein todella pahaksi pitkään jatkuneen stressin seurauksena enkä saanut sitä talttumaan millään. Toisella kerralla, vain vajaa kymmenen vuotta sitten olin todella huonossa kunnossa lähes vuoden ajan ja kokeilin kaikkia mahdollisia lääketieteellisiä keinoja valohoidosta kortisoneihin. Olen käyttänyt ikäni aikana niin paljon kortisonivoidetta, että ihoni on joiltakin osin jo todella ohut - enkä ole vasta kuin keski-iässä.

Muutama vuosi sitten aloin miettiä, voisiko ruokavaliolla olla jotain tekemistä vaivojeni kanssa. Olin kärsinyt aina myös erilaisista vatsavaivoista ja kerroinkin yleensä olevani "vatsalla stressaaja". Aloin kiinnostua siitä, miten vatsavaivat ja muut vaivat liittyvät toisiinsa ja miten voisin helpottaa oloani ruokavalion avulla. Lisäsin kasviksia, vähensin valkoista viljaa, karsin valmisruokia, aloin karttaa sokeria - ja huomasin oloni kohentuvan välittömästi. Opettelin uuden elämäntavan, johon ei kuulu totaalikieltäytyminen eikä niuhottaminen, mutta johon kuuluu paljon hyvää ja terveellistä ruokaa höystettynä ajoittaisella herkuttelulla. Edelleen herkuttelu kostautuu yleensä pahentuneena ihottumana, mutta saan sen kuriin aika nopeasti, kun lisään terveellisiä elementtejä ja jätän epäterveelliset vähemmälle. Nykyisin tarvitsen kortisonivoidetta harvoin, astmapiippua en ole ottanut tänä keväänä kuin pari kertaa eikä vatsani ole vaivannut vuosiin.

Meillä syödäänkin nykyisin todella paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Rakastan smoothieita. Teen niitä iltapalaksi, palautusjuomaksi ja evääksi. Smoothie on loistava tapa lisätä päivittäistä hedelmien, marjojen ja vihannesten käyttöä. Ostimme viime kesänä OBH Nordican Smoothie Twisterin, vaikka vähän epäilin sen käyttökelpoisuutta. Meillä oli ennestään iso ja hyvä blenderi, mutta olin väsynyt sen tiskaamiseen. Twisteri ei ole supertehokas, mutta se on kätevä. Smoothit tehdään suoraan astiaan, jossa ne voi ottaa mukaan.

Eilisessä eväsmoothiessa oli nesteenä kauramaitoa ja omenamehua, seassa banaania, kiiviä, mangokuutioita, tyrniä, pinaattia ja hamppuproteiinia - maistui todella herkulliselta lapiohommien tauolla.

Koukussa Loopiin

Olen joskus kutsunut itseäni "aktiivisuusaddiktiksi"; siis ihmiseksi, joka yrittää kaikin keinon vältellä istumista, tekemättömyyttä ja jouten oloa. Joskus olisi fiksua antaa täydelliselle tekemättömyydelle enemmän tilaa, mutta minun kohdallani kyse ei oikeastaan ole siitä, etten osaisi relata. Rentoudun mielelläni puuhastelemalla keittiössä tai puutarhassa, vaeltelemalla metsissä tai kiertelemässä muuten vaan kaupungin katuja. Televisio on ollut minulle aina lähes merkityksetön kapine. Viime aikoina olen jaksanut istua TV:n ääressä juuri ja juuri sen ajan, kun Voice of Finland perjantai iltaisin valloittaa olohuoneemme. Joskus siitäkin ajasta kuluu iso osa venytellen tai rullaillen. Töissä tuleekin istuttua ihan tarpeeksi päivittäin - sitä on vaikeampi vältellä.

Tästä syystä olen täysin varma, että kohtalainen kuntoni ei suinkaan ole hurjan liikuntamäärän tulos, vaan päivästä toiseen toistuvan puuhastelun seurausta. Työni on ollut todella kiireistä viime aikoina enkä ole ehtinyt treenata niin paljon, kun olisin halunnut. Varsinaiset liikuntakerrat ovat jääneet viikossa kolmeen-neljään ja osa niistäkin on ollut aika lyhyitä tehotreenejä. Näiden lisäksi kävelen tai pyöräilen työmatkat - vaivaiset viisi kilometriä päivässä.

Juuri tämän takia on mielenkiintoista seurata aktiivisuutta Polar Loopin avulla. En käytä sykevyötä eli Loop ei tajua, jos pyöräilen eikä myöskään mittaa sykkeeni perusteella treenin kuormittavuutta - vain vauhti ratkaisee.

Maaliskuun tilasto kertoo, että olen tästä kaikesta huolimatta onnistunut ylittämään joka viikko tavoitteeni. Itse asiassa vaihtelut viikkotasolla eivät ole kovin suuria (ainakaan kalorimäärissä), vaikka olen välillä treenannut enemmän ja toisinaan vähemmän. Ilmeisesti siis minun aktiivisuuteni viikkotasolla on lähes vakio, jos en nosta treenimääriä selkeästi vai onkohan se sittenkin vakio eli juoksen enemmän, mutta vien pyykkejä alakertaan kuivumaan neljännestä kerroksesta huomattavasti harvemmin? Ehkä aktiivisuuteni ei kasvakaan täysin inkrementaalisesti treenin lisäyksen myötä?

Toukokuun alusta saan yhden ison työprojektin valmiiksi ja sitten aloitan treenamisen uudella sykkeellä. Jännä nähdä, miten Loopini siihen suhtautuu eli menenkö edelleen tällä tasolla vai pääsenkö seuraavalle levelille.

XXL testattu

Urheiluliike XXL saapui tällä viikolla rytinällä Suomeen. Ensimmäinen myymälä avattiin Vantaan Tammistossa kolme päivää sitten, mikä tuskin jäi keneltäkään huomaamatta. Tänään päätin, että pitää lähteä tutustumaan tuohon jättiläiseen.

Ulkona oli edelleen pieni jono, mutta pääsimme sisään muutaman minuutin odottelun jälkeen. Kauppa oli kooltaan melko massiivinen ja valikoima monipuolinen, mutta on pakko sanoa, että olin kuitenkin hieman pettynyt. XXL:n liikeideana on myydä tunnettuja merkkejä edullisesti, ei satsata omiin merkkeihin, kuten monet muut kilpailevat ketjut tekevät tänä päivänä. Tarjoukset olivat kyllä aika houkuttelevia: esimerkkeinä Conversen tossut 29,90€ tai Craftin juoksutrikoot 9,90€, mutta muu hintataso oli mielestäni hyvinkin vertailukelpoinen muiden liikkeiden kanssa. Lisäksi valikoimassa oli paljon sellaisia tuoteryhmiä, jotka eivät kiinnostaneet minua ollenkaan, kuten esimerkiksi lemmikkieläintarvikkeet tai metsästystarvikkeet. Toisaalta taas valikoimasta puuttuivat melkein kokonaan vapaa-ajanvaatteet, joita esimerkiksi Stadiumissa on mielestäni erittäin monipuolisesti ja kohtuuhinnalla. Palvelusta täytyy antaa kiitosta kiireen keskellä. Meiltäkin tultiin useamman kerran kysymään, tarvitsemmeko apua, kun harhailimme ympäri myymälää. Henkilökuntaa oli runsaasti ja kassoja todella monta, mikä auttoi kohtalaisen pitkän kassajonon purkautumista vähintäänkin kohtuullisessa ajassa.  

Markkinointi-ihmisenä on jälleen kerran todettava, että markkinoinnilla saadaan ihmeitä aikaan. XXL on Pohjoismaiden suurin urheiluvälineketju enkä epäile hetkeäkään, etteikö konsepti toimisi myös Suomessa. Jotenkin käytävillä tepastellessa tuli vähän "Gigantti fiilis" ja onhan sekin napannut markkinaosuudet muilta ketjuilta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Itse todennäköisesti suosin jatkossakin Stadiumia ja Intersportia. Ne ovat sopivan kokoisia, tavarat löytyvät helposti ja valikoima on riittävä omiin tarpeisiini. Kannattaa kuitenkin käydä tutustumassa XXL.ään, ainakin tarjousostoksilla, mutta vinkkinä: mene heti aamusta - minä lähdin tänään kotiin ilman Converseja, sillä joku muu oli ehtinyt ennen minua.

Piukat pakarat

Jälleen on vierähtänyt luvattoman kauan edellisestä kirjoituksesta. Päivätyöni vie tällä hetkellä suuren osan valveillaoloajastani, joten kaikki ylimääräinen aika on käytettävä itse liikkumiseen, kirjalliset työt odottakoot. Mielessäni on pyörinyt kuitenkin yksi asia, josta haluaisin avautua - pakarat. Tarkemmin sanottuna vielä pakarat ja kestävyysjuoksu.

Olen jälleen kerran suuntaamassa Helsinki City Runille ja siksi nostanut hieman juoksumääriäni viime viikkoina. Omat viikoittaiset kilometrini ovat kuitenkin edelleen hyvin alhaisia verrattuna moneen keväisen juoksukärpäsen pureman saaneeseen juoksijaan, ja silti olen jo saanut kokea, mitä tapahtuu, jos juoksijan pakaralihas on liian heikko. Muutama viikko sitten tuli juostua ja käveltyä useampia kymmeniä kilometreja viikon aikana, ja sain lonkkani kipeäksi. Kipu tuntui askeltaessa enkä uskaltanut ajatellakaan juoksemista muutamaan päivään - en edes työmatkani kävelyä. Käyn säännöllisesti osteopaatilla ja otin asian esille hänen kanssaan, sillä minulla oli vahva aavistus, mistä kyseinen vaiva johtuu. Sain vahvistuksen teorialleni eli heikko keskimmäinen pakaralihas mahdollistaa lantioni keinumisen ja samalla kuormittumisen. Ohjeena keskimmäisen pakaralihaksen vahvistaminen. Olen tehnyt säännöllisesti nyt pakaraharjoitteita iltauutisia katsoessani ja kipu on kadonnut lonkastani kokonaan. Pienellä vaivalla sain itseni takaisin juoksukuntoon todella nopeasti ja treeni kohti HCR:a voi jatkua.

Heikko pakara ja erityisesti keskimmäinen pakaralihas voi olla usean rasitusvamman takana. Esimerkiksi polven kiputilat, kuten juoksijan polvi, johtuvat myös usein heikosta keskimmäisestä pakaralihaksesta ja sitä kautta lantion huonosta sivuttaistuesta. Erityisesti naisilla polvet kiertyvät helposti sisään päin ja ongelma on valmis heti juoksumäärän lisäännyttyä.

Lihaskuntoharjoittelu on juoksijalle ehdottoman tärkeä harjoitusmuoto. Tukilihasten vahvistamisella ennaltaehkäistään rasitusvammoja ja mahdollistetaan pitkäjänteinen ja säännöllinen harjoittelu. Pakaralihakset ovat tärkeässä roolissa juostessa ja kävellessä, ja kuitenkin luvattoman heikossa kunnossa tämän päivän istuvilla ihmisillä. Pakaratreeniin on helppo motivoida itsensä myös esteettisistä syistä - piukat pakarat ovat tuskin kenellekään naiselle ei-toivottu lopputulos.