Arkiaktiivisuus kunniaan

Jo esittelytekstissä kerroin, että tulen varmasti kirjoittamaan asiasta nimeltä arkiaktiivisuus. Tässä oma tarinani. Olin vuosia töissä Helsingin toisella laidalla. Kävelin aamulla autolle, ajoin töihin 30-45 minuuttia ruuhkasta riippuen, istuin töissä 8-10h ja ajoin takaisin kotiin jälleen ruuhkasta riippuen 30-60 minuuttia. Kauppakäynnit hoidin matkalla. Kuulostaako tutulta?

Viime elokuussa vaihdoin työpaikkaa ja luovuin autosta. Siitä lähtien olen edelleen istunut töissä 8-10h päivässä, mutta arkiaktiivisuuteni on lisääntynyt huimasti. Nykyinen työmatkani on vaivaiset 2,5 km, joka taittui aluksi pyörällä ja nyt jo useamman kuukauden ajan kävellen - kohta ehkä juosten. Lisäksi lähes kaikki muut asiat hoituvat nykyisin myös jalan tai pyörällä - julkinen liikenne tosin auttaa, jos matka on pitkä. Oikeastaan minkään tehtävän suorittaminen ei tunnu ylivoimaiselta, vaikka minulla ei ole autoa. Perheessämme sellainen toki on, mutta viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana olen tarttunut auton rattiin vain muutamia kertoja matkustaakseni kotipaikkakunnalleni Turkuun tai täyttäessäni perusruokavarastojamme saksalaisessa laatikkomyymälässä.

Koska tämä koko arkiaktiivisuus-asia alkoi kiinnostaa minua vieläkin enemmän tämän tekemäni elämänmuutoksen myötä, pyysin joululahjaksi Polari Loop -aktiivisuusranneketta. Halusin nähdä, luulenko olevani aktiivinen vai olenko sitä oikeasti. Koska mittari ei mittaa syketasojani (en käytä siihen liitettävää sykemittaria), ei se ymmärrä, millä intensiteetillä mitkäkin treenit on tehty. Vauhdin se ymmärtää toki eli jos juoksen, se vaikuttaa aktiivisuustasooni enemmän. Kuitenkin jo pelkkä askelten mittaaminen on mielettömän motivoivaa. Puhutaan, että pitäisi ottaa 10 000 askelta päivässä. Entiselle, autoilevalle Aijalle se olisi saattanut olla haaste, mutta nykyisin paukkuu 20 000 askelta harva se päivä. Kaikki vain sen vuoksi, että en kulje enää autolla.

Olen myös huomannut arkiliikunnan vaikutuksen peruskestävyyteeni. Toki, kun kävelen, kävelen aina reippaasti ja sellaisilla vehkeillä, joilla pääsee kunnolla etenemään eli reppu selässä ja lenkkarit jalassa. Ehkä korkokengillä tepsuttelu ei olisi aikaansaanut samanlaisia tuloksia, mutta huomaan peruskestävyyteni kohonneen huimasti talven aikana. Nyt, kun olen aloittanut taas säännölliset juoksulenkit ja erityisesti vetoharjoittelun, tuntuu juokseminen jopa yllättävänkin helpolta. Olen mielettömän iloinen siitä, että saan hyvän kunnon ikään kuin huomaamatta hoitamalla arkisia asioita. Aikaa ei kulu yhtään sen enempää kuin silloin, kun hurauttelin autolla joka paikkaan ja kunto kasvaa. Lisäbonuksena myös vähentynyt stressi, sillä raitis ulkoilma ja ensimmäiset keväiset linnunlaulut rentouttavat ennen työpäivää ihan eri tavalla kuin Kehä I:llä kaahailevat kanssa-autoilijat. Suosittelen kaikille!

Näillä mennään!

Kätevä applikaatio aktiivisuuden seurantaan on myös Moves. Miinuksena se, että aina ei voi olla känny matkassa.