Treeni ja stressi

Tänään on ollut todella liikunnallinen päivä. Ei ehkä niinkään oman liikkumisen muodossa, mutta kävin tänään GoExpo-messuilla Helsingin messukeskuksessa. Messujen jälkeen lähdin hölköttelemään peruslenkkiäni ja siinä kevyen 45 minuuttisen aikana syntyi ajatus tästä blogitekstistä.

Mielestäni stressi on ihmisen pahin vihollinen. Niin moni asia johtuu stressistä: kun on stressiä, tulee syötyä huonosti, ei ehdi liikkua, nukkuminen jää vähemmälle tai unen laatu on ainakin heikompaa, tekee mieli makeaa ja sitten suolaista, ehkä voisi ottaa vielä lasillisen viiniä, että saisi rentouduttua... Stressi on järkyttävä kierre, joka pitää katkaista heti, kun sen oireet edes alkavat nostaa päätään. Stressi voi joskus tosin olla myös positiivista, mutta pitkään jatkuessaan se ei ole hyväksi kenellekään - ei ainakaan minulle.

Olen ollut työelämässä kauan, yli 20 vuotta. Olen saanut olla mukana monessa hienossa projektissa, mutta myös monessa aika stressaavassa. Vielä pari vuotta sitten olin vahvasti sitä mieltä, että minulla ei ole koskaan ollut stressiä. Olen vaan jostain kumman syystä sellainen tyyppi, joka ei tunne stressiä, vaikka pitäisi mennä kuinka kovaa - tai siis näin kuvittelin. Ikä tuo itsetuntemusta, sanotaan.

Kulunut viikko on hyvä esimerkki siitä, mitä stressi saa minussa aikaiseksi. Koko viikko oli yhtä hulabaloota. Työpäivät alkoivat kello seitsemän ja kotiin ehdin tuskin kahdeksaksi. Päivät olivat täynnä palavereja, rekrytointia, puhelinneuvotteluja ja muita haasteellisia tehtäviä. Iltaisin sain juuri ja juuri ruoan pöytään, kun jo tunsin, että oli aika siirtyä unten maille. Keskiviikkona tein salitreenin, mutta muuten jätin liikkumisen täysin päivittäisten työmatkakävelyjen varaan. Salitreenikin oli virhe. Sain yläselän ja niskan niin jumiin, että päätäni jomotti kaksi päivää sen jälkeen. Perjantai-iltana lähdin vielä kotikonnuilleni Turkuun ja vasta lauantaina tunsin, että viikon stressit on selätetty. Tänään olin valmis kevyelle juoksulenkille. 

Tarinan opetus oli siinä, että usein työelämä on stressaavaa, ja silloin on täysin turha stressata liikkumisesta. Treeni ja erityisesti kova treeni ja stressi sopivat harvoin yhteen. Kova treeni lisää stressitilaa kehossa ja kuormittaa sitä entisestään. Myöskään kehitystä ei tapahdu toivotulla tavalla. Treeni voi olla myös tie ulos stressistä, mutta treeni kannattaa pitää kuormittavuudeltaan kohtuullisena. Minulle reippaat kävelyt, hyvän musiikin tai podcastin kera ovat täydellistä stressin purkua. En voi nykyisin kuvitellakaan lähteväni tekemään intervallitreeniä 12 tunnin tiukan työpäivän jälkeen. Ei ole mitään väliä, jos treenit joskus yhden stressiviikon aikana jäävät vähän vähemmälle. Tärkeintä on saada stressi purettua nopeasti ja sen jälkeen jatkaa taas kehittävien treenien parissa. Minulla seuraava kehittävä viikko alkaa huomenna, sillä kalenterini näyttää huomattavasti väljemmältä :).

Yksi parhaista stressinpurkulajeista on mielestäni vaeltaminen. Upeat maisemat, raikas ilma, sopiva rasitus ja kiireetön eteneminen tyhjentävät mielen ja samalla kasvattavat huimasti kestävyyskuntoa. Tämä kuva fiilistelynä ensi kesän retkiä odotellessa...