Urheilija ei tervettä päivää näe

Niinhän se vanha sanonta menee; tosin en ole siitä ihan samaa mieltä, vaikka juuri nyt siltä tuntuukin. Olen onnistunut viimeisen kahden kuukauden aikana treenaamaan taas vähän enemmän. Minulle enemmän on sellaiset 5+ kertaa viikossa. Ei siis kovin paljon, mutta ottaen huomioon sen arkiliikunnan määrän, minkä kerään mittariini kuukausittain, liikun mielestäni hyvinkin kohtuullisesti. Ihan sellaisena hauskana yksityiskohtana, että Polar Loopin mukaan olin lokakuussa kävellyt 250 km. Tämä ei siis sisällä juoksuja, fillarointeja ym., pelkästään kävelyt.

Ei siis ihme, että kroppani ei ole sitä täysin sulattanut. Yritän opettaa kaikille valmennettavilleni, että pitää aloittaa maltilla, kerätä kilometrejä pikku hiljaa ja antaa kropan tottua rasitustason muutokseen. Kunhan vaan itse muistaisin tuon saman mantran aina silloin, kun innostus iskee.

Kärsin edelleen selkävaivoista, mutta ne eivät ole estäneet viime aikoina juoksemista kokonaan. Olenkin ollut todella iloinen siitä, että olen voinut juosta - välillä myös vähän kovempaa. Viime torstaina olin mukana Juoksuklubimme treeneissä, joissa teimme monipuolisia koordinaatioharjoituksia, aitojen ylityksiä ja tietysti vetoja. Entisenä pikajuoksuharrastajana rakastan alle 100 metrin vetoja enkä millään malta pidätellä vauhtiani. Viimeisen vedon aikana (aina se tapahtuu juuri viimeisellä) tunsin oikean jalkaterän keskellä pistävän kivun enkä sen jälkeen enää pystynyt astumaan jalalla kunnolla. Sinnikkäästi vedin vielä puolen tunnin loppuverkankin, mutta juoksuni näytti lähinnä raahautumiseltä juoksun sijaan. Kotiin päästyäni jalka oli pohjasta sininen ja turvonnut.

Olen yrittänyt tutkia, mikä jalassani lienee vikana. Edelleen se on hieman musta ja turvonnut. Pystyn kävelemään, mutta en kovapohjaisilla kengillä enkä koroilla. Ensin epäilin plantarifaskiittia, mutta luulenpa, että siitä ei ole kyse. Veikkaisin, että oireen nimi on jalkapohjan jännekalvon repeämä. Konsultoin siitä hieman huomisaamuna osteopaattiani, jolla käyn selkäni vuoksi. Hän todennäköisesti vahvistaa epäilyni.

Olipa vaivan nimi mikä tahansa, on sen aiheuttaja todennäköisesti liiallinen rasitus, johon ainoana lääkkeenä on lepo. Se nyt vaan on minulle täysin käsittämätön sana ja tuottaa suunnattomia vaikeuksia. Yritän kuitenkin parhaani, jotta olisin taas mahdollisimman pikaisesti juoksukunnossa. Olen siis päättänyt keskittyä nyt lihaskunnon parantamiseen ja juosta seuraavat viikot vain uima-altaassa.

Näillä eväillä ehkäiset flunssaa

Syksy on saapunut. Aamulla lämpömittari näytti nollaa jo täällä etelässäkin. Monella on töissä vuoden kiireisin kausi: budjetointi, ensi vuoden suunnittelu, joulusesonki edessä... olisi pakko painaa pitkää päivää, mutta flunssa ei hellitä. Joka päivä jostakin palaverista puuttuu joku ja joku lähettää "out-of-officea" - flunssan kourissa kotona.

Itse olen todella harvoin sairaana. Voin valehtelematta sanoa, että reilun kaksikymmenvuotisen työurani aikana olen ollut sairaslomalla alle 10 päivää - siis yhteensä. Olen saanut varmasti hyvät geenit, mutta nykyisin osaan myös reagoida, jos tuntuu siltä, että flunssa on tulossa. Olen oppinut ymmärtämään, miten paljon ruokavaliolla voidaan vaikuttaa ihmisen hyvin- tai pahoinvointiin ja onnistunut parantamaan elämänlaatuani entisestään.

Tänä päivänä puhutaan paljon matala-asteisesta tulehduksesta, joka tarkoittaa sitä, että ihmiskehossa on ikään kuin koko ajan pieni tulehdusreaktio päällä. Sen ansiosta sairastumme herkemmin ja toisaalta se edistää tutkimusten mukaan monien sairauksien etenemistä kehossamme. Matala-asteista tulehdusta voidaan vähentää välttämällä tiettyjä ruoka-aineita ja toisaalta lisäämällä toisia. Itse toimin siis syksyn tullen seuraavasti:

Vähennän ruokavaliostani punaisen lihan minimiin, jätän pois sokerit eli pullat, karkit, jätskit, samoin valkoisen viljan ja lisään kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä. Syön enemmän kalaa, avokadoa ja pähkinöitä, joista saa kaikista hyviä rasvoja ja toisaalta vältän kovaa rasvaa. En ole ehdottomien ruokavalioiden kannalla, ellei niitä yliherkkyyden tai muun takia ole pakko noudattaa. Tämä tarkoittaa sitä, että en ole syömättä, jos tarjolla ei ole muuta kuin sisäfilettä, mutta ruokavalioni suuret linjat muuttuvat syksyn tullen kesän grilliherkuista enemmän kasvispainotteisemmiksi ja vähemmän tulehdusta lisääviksi.

Täsmävinkkeinä flunssan ehkäisyyn ovat lisäksi inkiväärin ja valkosipulin käytön lisääminen sekä päivittäinen, rentouttava vihreä teehetki. Kannattaa testata, mikä vaikutus on näin yksinkertaisella ruokavaliomuutoksella. Ainakin minä porskutan edelleen ilman syysflunssaa.

Mökkitreeniä

Kuten taisin viimeksikin mainita, kesällä on ihan huippua treenata ulkona. Meillä on mieheni kanssa tapana tehdä kuntopiiriä, patteritreeniä tai lihaspariharjoitusta mökillä saunanlämpeämistä odotellessa. Nyt sain vihdoin kuvattuakin muutaman liikkeen, joten jaan nyt yhden treenin kanssanne. Tässä treenissä välineinä on penkki sekä 8 kg kahvakuula.

Aluksi kannataa veryttellä esimerkiksi hölkkäämällä vartin verran. Meillä on tapana lähteä mökin pihasta toiseen suuntaan ja kääntyä siinä kahdeksan minuutin kohdalla takaisin päin. Sitten hommiin. Are you ready?

Tehdään tällä kertaa lihapariharjoitus. Tarkoittaa sitä, että valitaan kaksi eri lihasryhmää ja tehdään liikkeet niille peräkkäin ilman taukoja, siis käytännössä vuorotellen. Kutakin liikettä toistetaan yhden minuutin ajan niin monta kertaa kuin jaksaa. Teemme usein näin, koska treenaamme yhdessä eli ei haittaa vaikka toinen tekisi vähän nopeammin. Tauko (n. 1 minuutti) pidetään vasta sen jäkeen, kun lihaspari on tehty läpi.

1. Pari: jalat - yläselkä

Penkille nousu vuorojaloin

Kulmasoutu molemmilla käsillä (vaihto puolen minuutin kohdalla)

2. Pari: jalat + olkapäät - rinta

Kyykky ja pystypunnerrus

Punnerrus kädet korokkeella

3. Pari: yläselkä - kyljet

Pään yli veto käsipainolla

Kylkilankku molemmille puolille vuorotellen (tee yksi puoli kerrallaan, toistoja vain 1/puoli)

Tämä on  sellainen 20 minuutin treeni, jolla saa kyllä hien pintaan. Se kehittää puhtaasti lihaskestävyyttä, mutta meikäläisille, jotka harrastavat kestävyysliikuntaa se on sopiva tapa treenata. Rinta / selkä / ojentajat ovat aika paljon töissä, mutta ne nyt sattuvat olemaan meikäläisen heikot kohdat, joten jätän suosiolla "vahvojen" hauisten treenaamisen joskus välistä :)

Kesätreeniä Barcelonassa

Niin lupasin edellisessä kirjoituksessa, että aktivoidun blogin osalta - mien kävi? Olen ollut kyllä todella aktiivinen treenaaja viime aikoina, mutta blogi on taas jäänyt. Tässä kuitenkin tuliaisia viime viikon Barcelonan matkaltani.

Jotkut kasvattavat kesällä kaljamahaa, mutta minulle käy usein toisin päin. Tykkään nimittäin treenata ulkona ja usein kesätreeni onkin lähes päivittäistä. Olen yleensäkin huono noudattamaan mitään ohjelmaa, mutta kesällä teen sitä vielä vähemmän. Kesällä treenaan puhtaasti fiiliksellä - välillä tekee mieli lähteä fillarilenkille ja välillä mieli tehdä tehokas HIIT-treeni.

Viime viikolla olin kolmen päivän kokouksessa Barcelonassa. Hotellissa oli kuntosali, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävin joka aamu tekemässä puolen tunnin tehokkaan treenin. Yhtenä aamuna juoksin matolla puoli tuntia (5 kilometriä) ja kahtena aamuna tein lihaskuntotreenin seuraavasti:

10 min verryttelyä juoksumatolla

15 punnerrusta
20 syväkyykkyä käsipainot hartioilla
15 alataljasoutua
20 kiertorutistusta vatsalle

Koko setin tein kiertoharjoitteluna ja toistin kierroksen kolme kertaa niin, että pidin kunkin kierroksen jälkeen lyhyen noin minuutin juomatauon. Aikaa meni n. 20 min (+ verryttely 10 min). Tällä treenillä ei tarkoituksena ollut niinkään lihaskunnon kehittäminen, vaan sen ylläpito. Lisäksi aamutreeni auttoi kummasti jaksamaan, kun edessä oli 10 tunnin tiukkatahtinen kokouspäivä. Hyvä pikatreeni myös loma-aamuille.

Kolmen päivän kokouksen jälkeen jäin vielä viikonlopuksi nauttimaan Barcelonan lämmöstä. Rannalle oli toteutettu treenipaikka, jossa oli oikein valmentajakin paikalla. Hetken aikaa seurailin, miten paikallinen miesväki treenasi hyvin simppeleillä välineillä. Naisia ei liiemmin paikalla näkynyt, joten en uskaltanut mennä esittelemään taitojani. Tämä on kuitenkin erinomainen esimerkki siitä, miten yksinkertaisesti voi toteuttaa tehokkaan treenin ja toisaalta käyttää hyväkseen rannalla vietettävää "luppoaikaa". Inspiroitukaa!

Keväisiä juoksuja Helsingissä

Hävettää, kun en ole saanut yli kuukauteen yhtään tekstiä aikaiseksi. Aiheita tulvii päässä, mutta suurin ongelmani on halu tehdä vapaa-aikana jotain muuta kuin istua tietokoneen ääressä. Tämän homman jos voisi tehdä kävellessä tai juostessa, niin saisitte lukea uusia tarinoita joka päivä.

Ajattelin nyt kuitenkin lyhyesti kerrata viimeisen kuukauden H-hetket liikkumisen näkökulmasta ja samalla antaa muutaman arvion juoksutapahtumista ja niiden toteutuksesta. Ensi vuonna taas moni harkitsee näihin tapahtumiin osallistumista.

Helsinki City Run 10.5.2014

Juoksin City Runin jo kymmenettä kertaa peräkkäin. Tapahtuma on paisunut vuosi vuodelta ja tänä vuonna mukana taisi olla jo yli 18 000  juoksijaa. Päätin viime vuonna, etten lähde enää City Runille, sillä edellisenä vuonna juoksijoita oli mukana lähes yhtä paljon eivätkä järjestelyt sujuneet enää täysin saumattomasti. Erityisesti reitillä on ollut tungosta viime vuosina. Sain kuitenkin mahdollisuuden osallistua työnantajani sponsoroimana, joten en voinut jättää tapahtumaa väliin. Tänä vuonna reittiä oli hieman muutettu ja varustesäilytys oli tuotu kokonaan uutena palveluna mukaan. Pienillä muutoksilla tapahtuma oli saatu erittäin sujuvaksi ja reitillä mahtui juoksemaan jopa kahden tunnin aikatavoitteella. Kahden tunnin tavoitte on tavalliselle kuntoilijalle ehkä se tyypillisin, joten ryhmä on suuri. Myös maalihuolto oli siirretty stadionin ulkopuolelle, mikä sekin nopeutti juoksun jälkeistä toimintaa. En ole ehkä koskaan näiden kymmenen kerran aikana päässyt niin nopeasti pois tapahtumasta kuin tänä vuonna. Loistava suoritus järjestelijöiltä! Muutenkin City Run on kiva tapahtuma, jossa fiilis on aina kohdallaan. Keskuspuistossa kulkeva reittiosuus on tapahtuman suola. Metsän siimeksessä ei ole kuuma helteelläkään eikä asfaltti rasita akillesjänteitä. Ensi vuonna olen taatusti mukana!

www.helsinkicityrun.fi

 Yritysmaratonviesti 23.5.2014

Tämä oli hauska uusi kokemus minulle. Tapahtuman ideana on juosta porukassa kokonaisen maratonin matka. Maksimi osallistujamäärä joukkueessa oli 10 henkeä. Meillä on vain 25 hengen organisaatio, joten kymmenen hengen mukaan saaminen tuntui aluksi vaikealta, mutta loppujen lopuksi innokkaita juoksijoita olisi ollut enemmänkin. Lähtö- ja maalialue sijaitsivat Oopperatalon takana, johon joukkueita olikin kokoontunut reilut kaksi sataa. Reitti kulki Töölönlahden ympäri. Me juoksimme kuntosarjassa, jossa aikatavoitteena oli 3-5 tunnin yhteisaika. Vietimme radalla loppujen lopuksi reilut kolme ja puoli tuntia. Yhdeksän juoksijaa juoksi kaksi kierrosta (2,2 km / kierros) ja yksi yhden. Päätimme noudattaa maksimilepoajan taktiikkaa eli jokainen lepäsi omien osuuksiensa välissä yhtä pitkän ajan. Kaiken kaikkiaan huippu tapahtuma, jota sään haltijakin suosi. Helteinen päivä tarjosi lepäileville joukkuetovereille erinomaisen mahdollisuuden rentoutumiseen ja huoltojoukkojenkin rusketus oli taattu. Vaikka pääasia oli rento yhdessäolo, oli kyseesä kuitenkin oikea urheilutapahtuma eli jokainen osallistuja pisti itsensä likoon. Kyseessä ei siis ainakaan meille ollut mikään "nicerun". Järjestäjälle voisin kuitenkin vielä lähettää sellaiset terveiset, että sponsoreita ja palveluita vielä vähän lisää mukaan, niin viihtyvyys on varmistettu eikä omia eväitä tarvitsisi roudata niin paljon. Tänne taas ensi vuonna, jos sopiva porukka saadaan kasaan!

Yritysmaratonviesti

Helsinki Half Maraton 7.6.2014

Tämän "juoksuajan" huipennus juostiin eilen. HHM oli uusi tapahtuma, joka kokosi ensimmäisellä kerralla vajaa 2000 juoksun ystävää Helsingin kaduille. Odotin tapahtumalta paljon, mutta odotukset osoittautuvat olevan joiltakin osilta hieman turhan korkealla. Reitti oli pääosin kiva, sää oli lähes täydellinen ja tapahtuman lähtöaika erityisen hyvä, koska kyseessä oli aamulla juostava tapahtuma. Kuitenkin pari tärkeää asiaa oli jäänyt liian vähäiselle huomiolle: 2000 juoksijaa tarvitsee ennen lähtöä enemmän kuin kahdeksan Bajamajaa, kahden tunnin juoksijoita tulee juomapisteelle yhtä aikaa enemmän kuin neljä ja varustesäilytyksessä kannattaa laukut laittaa numerojärjestykseen, niin ne on helpompi löytää juoksun jälkeen. Myös reitti oli turhan kapea varsinkin alusta, kun kaikki juoksijat lähetettiin matkaan yhtä aikaa. Tällä tapahtumalla olisi ollut loistava mahdollisuus lunastaa paikkansa HCR:n rinnalla, mutta ensivaikutelma ratkaisee - tuskin olen ensi vuonna lähtöviivalla.

www.helsinkihalfmarathon.fi

Tässä lyhyt kooste siitä, mitä minä olen puuhastellut viimeisen kuukauden aikana. Joku kysyi minulta perjantaina, kun kerroin starttaavani lauantaiaamuna puolimaratonille, että olenko kovasti treenannut. Hetken mietittyäni vastasin, etten ollenkaan, mikä onkin täysin totta. Nykyisin juoksen puolimaratoneja omaksi ilokseni, en niin tavoitteellisesti, vaan fiiliksellä. Ainoa tavoitteeni on olla jatkuvasti siinä kunnossa, että pystyn juoksemaan puolimaratonin - jos se kulkee alle 6 min. kilometrivauhtia, vielä parempi. Näillä molemmilla puolikkailla pääsin heittämällä tuohon tavoitteeseen "treenaamatta".

Vappuajelulla

Arkipyhät ovat kevään luksusta. Aika usein meidän perheessä niitä hyödynnetään kuntoiluun, koska varsinkin tänä keväänä on arki ollut melkoista pyöritystä. Tänään päätimme mieheni kanssa juhlistaa Vappupäivää pitkällä pyörälenkillä. Ostin uuden polkypyörän muutama viikko sitten, enkä ollut ajanut sillä vielä juuri oleenkaan, joten oli korkea aika testata, miten uusi fillari kulkee. Kolmen tunnin retkellä ehtii miettimään monia asioita ja päätin jakaa niistä yhden kanssanne.

Mielestäni tänä päivänä liikumisesta ja kuntoilusta on tullut hieman liian välinekeskeistä. Urheilussa ymmärrän toki kilpavarustelun, mutta tarvitseeko tämän päivän tavallinen kuntoilija kaikki ne hienot ja kalliit vehkeet, laitteet ja vempaimet, mitä meistä niin moni on kaappien ja varastojen nurkkiin vuosien varrella kerännyt. Loppujen lopuksi kuntoliikunta on hyvin yksinkertainen juttu. Liikkua voi myös ilman erityisiä välineitä ja toisaalta esimerkiksi pyöräilyä voi harrastaa huonommallakin munamankelilla. Vaihdoin itse vajaa vuosi sitten työpaikan vaihdon myötä Nissan Jukeni Angry Birds -fillariin eli tällaiseen köyhän miehen Jopoon, jolla olen taittanut työmatkani ja kauppareissuni täysin tyytyväisenä menopeliin. Fillari on vaihteettomana ja pienillä pyörillä varustettuna raskas poljettava, mutta sehän se vasta kuntoa kasvattaakin. Toisaalta se on äärettömän kätevä kaupunkiajossa, ajoasento on mukava ja tavaroiden kuljetus sujuu vaivatta. Lisäksi siinä on sekin hyvä puoli, että sen voi jättää parkkiin mihin vaan, eikä kukaan varasta sitä.

Tänään olin siis liikenteessä uudella fillarillani, 7-vaihteisella Nakamuralla, joka oli täsmälleen yhtä halpa kuin tuo Angry Birds -fillari (199€). Halusin pyörän, jossa on vähän isommat renkaat ja muutama vaihde, jotta voisin polkea vähän pidempiäkin matkoja. Tänään taittui uudella fillarilla 50 km mukavasti, vaikka eihän tuokaan mikään kevyt menopeli ole, eikä vauhti huimaa päätä, mutta miksi pitäisi - kuntoilen oman hyvinvointini vuoksi, en treenaa pyöräilykisoihin.

Polkypyöräily on erittäin hyvä kuntoilumuoto. Se ei kuormita niveliä samalla tavalla kuin juoksu tai kävely ja siksi se soveltuu myös raskastekoisimmille kuntoilijoille. Peruskunnon kasvattamiseen tarvitaan matalasykkeistä liikuntaa runsaasti. Pyöräillen se onnistuu hieman heikompikuntoisemmaltakin ja aloittelijankin on mahdollista tehdä pidempiä peruskestävyysharjoituksia. Monet kokeneet kuntojuoksijatkin tekevät pitkät harjoitukset pyörällä ja säästävät näin jalkojaan, jotka joutuvat aina koville pitkillä juoksulenkeillä. Toisaalta pyöräillessä voit kuntoilla ikään kuin vahingossa. Aina ei tarvitse "lähteä liikkumaan", vaan voi hypätä pyörän selkään ja lähteä vappuajelulle, poiketa Kirkkonummen torilla simalla ja vohvelilla ja nautiskella matkalla maisemista. Ja näkisittepä millaisella pyörällä kovakuntoinen mieheni ajaa: isältäni perimällä Kulkurikympillä vuodelta 1980 :).

Atoopikon ruokaremppa

Joskus aikoinaan kuvittelin, että hyvä ruoka ei voi olla terveellistä. Olin lapsena moniallerginen enkä tottunut kotona syömään kasviksia, hedelmiä enkä marjoja. Ainoa hedelmä, mitä voin syödä oli banaani ja yksi mansikka vei minut sairaalaan astmakohtauksen takia. Aikuisena pääsin eroon allergioista, mutta edelleen uskoin, että ihminen pärjää aivan mainiosti syömällä kaksi kertaa päivässä riittävän ison annoksen sopivan epäterveellisesti. Opiskeluaikoinani nakit ja ranskalaiset olivat lempiruokaani - niitä oli tarjolla lähes joka ilta. Myöhemmällä iällä erikoistuin erilaisiin pastaruokiin - mitä kermaisempiin, sen parempiin. Lautasmallista en ollut kuullutkaan.

Kärsin atooppisesta ihottumasta ja astmasta edelleen aikuisiällä. Ihottumani yltyi pari kertaa oikein todella pahaksi pitkään jatkuneen stressin seurauksena enkä saanut sitä talttumaan millään. Toisella kerralla, vain vajaa kymmenen vuotta sitten olin todella huonossa kunnossa lähes vuoden ajan ja kokeilin kaikkia mahdollisia lääketieteellisiä keinoja valohoidosta kortisoneihin. Olen käyttänyt ikäni aikana niin paljon kortisonivoidetta, että ihoni on joiltakin osin jo todella ohut - enkä ole vasta kuin keski-iässä.

Muutama vuosi sitten aloin miettiä, voisiko ruokavaliolla olla jotain tekemistä vaivojeni kanssa. Olin kärsinyt aina myös erilaisista vatsavaivoista ja kerroinkin yleensä olevani "vatsalla stressaaja". Aloin kiinnostua siitä, miten vatsavaivat ja muut vaivat liittyvät toisiinsa ja miten voisin helpottaa oloani ruokavalion avulla. Lisäsin kasviksia, vähensin valkoista viljaa, karsin valmisruokia, aloin karttaa sokeria - ja huomasin oloni kohentuvan välittömästi. Opettelin uuden elämäntavan, johon ei kuulu totaalikieltäytyminen eikä niuhottaminen, mutta johon kuuluu paljon hyvää ja terveellistä ruokaa höystettynä ajoittaisella herkuttelulla. Edelleen herkuttelu kostautuu yleensä pahentuneena ihottumana, mutta saan sen kuriin aika nopeasti, kun lisään terveellisiä elementtejä ja jätän epäterveelliset vähemmälle. Nykyisin tarvitsen kortisonivoidetta harvoin, astmapiippua en ole ottanut tänä keväänä kuin pari kertaa eikä vatsani ole vaivannut vuosiin.

Meillä syödäänkin nykyisin todella paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Rakastan smoothieita. Teen niitä iltapalaksi, palautusjuomaksi ja evääksi. Smoothie on loistava tapa lisätä päivittäistä hedelmien, marjojen ja vihannesten käyttöä. Ostimme viime kesänä OBH Nordican Smoothie Twisterin, vaikka vähän epäilin sen käyttökelpoisuutta. Meillä oli ennestään iso ja hyvä blenderi, mutta olin väsynyt sen tiskaamiseen. Twisteri ei ole supertehokas, mutta se on kätevä. Smoothit tehdään suoraan astiaan, jossa ne voi ottaa mukaan.

Eilisessä eväsmoothiessa oli nesteenä kauramaitoa ja omenamehua, seassa banaania, kiiviä, mangokuutioita, tyrniä, pinaattia ja hamppuproteiinia - maistui todella herkulliselta lapiohommien tauolla.

Koukussa Loopiin

Olen joskus kutsunut itseäni "aktiivisuusaddiktiksi"; siis ihmiseksi, joka yrittää kaikin keinon vältellä istumista, tekemättömyyttä ja jouten oloa. Joskus olisi fiksua antaa täydelliselle tekemättömyydelle enemmän tilaa, mutta minun kohdallani kyse ei oikeastaan ole siitä, etten osaisi relata. Rentoudun mielelläni puuhastelemalla keittiössä tai puutarhassa, vaeltelemalla metsissä tai kiertelemässä muuten vaan kaupungin katuja. Televisio on ollut minulle aina lähes merkityksetön kapine. Viime aikoina olen jaksanut istua TV:n ääressä juuri ja juuri sen ajan, kun Voice of Finland perjantai iltaisin valloittaa olohuoneemme. Joskus siitäkin ajasta kuluu iso osa venytellen tai rullaillen. Töissä tuleekin istuttua ihan tarpeeksi päivittäin - sitä on vaikeampi vältellä.

Tästä syystä olen täysin varma, että kohtalainen kuntoni ei suinkaan ole hurjan liikuntamäärän tulos, vaan päivästä toiseen toistuvan puuhastelun seurausta. Työni on ollut todella kiireistä viime aikoina enkä ole ehtinyt treenata niin paljon, kun olisin halunnut. Varsinaiset liikuntakerrat ovat jääneet viikossa kolmeen-neljään ja osa niistäkin on ollut aika lyhyitä tehotreenejä. Näiden lisäksi kävelen tai pyöräilen työmatkat - vaivaiset viisi kilometriä päivässä.

Juuri tämän takia on mielenkiintoista seurata aktiivisuutta Polar Loopin avulla. En käytä sykevyötä eli Loop ei tajua, jos pyöräilen eikä myöskään mittaa sykkeeni perusteella treenin kuormittavuutta - vain vauhti ratkaisee.

Maaliskuun tilasto kertoo, että olen tästä kaikesta huolimatta onnistunut ylittämään joka viikko tavoitteeni. Itse asiassa vaihtelut viikkotasolla eivät ole kovin suuria (ainakaan kalorimäärissä), vaikka olen välillä treenannut enemmän ja toisinaan vähemmän. Ilmeisesti siis minun aktiivisuuteni viikkotasolla on lähes vakio, jos en nosta treenimääriä selkeästi vai onkohan se sittenkin vakio eli juoksen enemmän, mutta vien pyykkejä alakertaan kuivumaan neljännestä kerroksesta huomattavasti harvemmin? Ehkä aktiivisuuteni ei kasvakaan täysin inkrementaalisesti treenin lisäyksen myötä?

Toukokuun alusta saan yhden ison työprojektin valmiiksi ja sitten aloitan treenamisen uudella sykkeellä. Jännä nähdä, miten Loopini siihen suhtautuu eli menenkö edelleen tällä tasolla vai pääsenkö seuraavalle levelille.

XXL testattu

Urheiluliike XXL saapui tällä viikolla rytinällä Suomeen. Ensimmäinen myymälä avattiin Vantaan Tammistossa kolme päivää sitten, mikä tuskin jäi keneltäkään huomaamatta. Tänään päätin, että pitää lähteä tutustumaan tuohon jättiläiseen.

Ulkona oli edelleen pieni jono, mutta pääsimme sisään muutaman minuutin odottelun jälkeen. Kauppa oli kooltaan melko massiivinen ja valikoima monipuolinen, mutta on pakko sanoa, että olin kuitenkin hieman pettynyt. XXL:n liikeideana on myydä tunnettuja merkkejä edullisesti, ei satsata omiin merkkeihin, kuten monet muut kilpailevat ketjut tekevät tänä päivänä. Tarjoukset olivat kyllä aika houkuttelevia: esimerkkeinä Conversen tossut 29,90€ tai Craftin juoksutrikoot 9,90€, mutta muu hintataso oli mielestäni hyvinkin vertailukelpoinen muiden liikkeiden kanssa. Lisäksi valikoimassa oli paljon sellaisia tuoteryhmiä, jotka eivät kiinnostaneet minua ollenkaan, kuten esimerkiksi lemmikkieläintarvikkeet tai metsästystarvikkeet. Toisaalta taas valikoimasta puuttuivat melkein kokonaan vapaa-ajanvaatteet, joita esimerkiksi Stadiumissa on mielestäni erittäin monipuolisesti ja kohtuuhinnalla. Palvelusta täytyy antaa kiitosta kiireen keskellä. Meiltäkin tultiin useamman kerran kysymään, tarvitsemmeko apua, kun harhailimme ympäri myymälää. Henkilökuntaa oli runsaasti ja kassoja todella monta, mikä auttoi kohtalaisen pitkän kassajonon purkautumista vähintäänkin kohtuullisessa ajassa.  

Markkinointi-ihmisenä on jälleen kerran todettava, että markkinoinnilla saadaan ihmeitä aikaan. XXL on Pohjoismaiden suurin urheiluvälineketju enkä epäile hetkeäkään, etteikö konsepti toimisi myös Suomessa. Jotenkin käytävillä tepastellessa tuli vähän "Gigantti fiilis" ja onhan sekin napannut markkinaosuudet muilta ketjuilta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Itse todennäköisesti suosin jatkossakin Stadiumia ja Intersportia. Ne ovat sopivan kokoisia, tavarat löytyvät helposti ja valikoima on riittävä omiin tarpeisiini. Kannattaa kuitenkin käydä tutustumassa XXL.ään, ainakin tarjousostoksilla, mutta vinkkinä: mene heti aamusta - minä lähdin tänään kotiin ilman Converseja, sillä joku muu oli ehtinyt ennen minua.

Piukat pakarat

Jälleen on vierähtänyt luvattoman kauan edellisestä kirjoituksesta. Päivätyöni vie tällä hetkellä suuren osan valveillaoloajastani, joten kaikki ylimääräinen aika on käytettävä itse liikkumiseen, kirjalliset työt odottakoot. Mielessäni on pyörinyt kuitenkin yksi asia, josta haluaisin avautua - pakarat. Tarkemmin sanottuna vielä pakarat ja kestävyysjuoksu.

Olen jälleen kerran suuntaamassa Helsinki City Runille ja siksi nostanut hieman juoksumääriäni viime viikkoina. Omat viikoittaiset kilometrini ovat kuitenkin edelleen hyvin alhaisia verrattuna moneen keväisen juoksukärpäsen pureman saaneeseen juoksijaan, ja silti olen jo saanut kokea, mitä tapahtuu, jos juoksijan pakaralihas on liian heikko. Muutama viikko sitten tuli juostua ja käveltyä useampia kymmeniä kilometreja viikon aikana, ja sain lonkkani kipeäksi. Kipu tuntui askeltaessa enkä uskaltanut ajatellakaan juoksemista muutamaan päivään - en edes työmatkani kävelyä. Käyn säännöllisesti osteopaatilla ja otin asian esille hänen kanssaan, sillä minulla oli vahva aavistus, mistä kyseinen vaiva johtuu. Sain vahvistuksen teorialleni eli heikko keskimmäinen pakaralihas mahdollistaa lantioni keinumisen ja samalla kuormittumisen. Ohjeena keskimmäisen pakaralihaksen vahvistaminen. Olen tehnyt säännöllisesti nyt pakaraharjoitteita iltauutisia katsoessani ja kipu on kadonnut lonkastani kokonaan. Pienellä vaivalla sain itseni takaisin juoksukuntoon todella nopeasti ja treeni kohti HCR:a voi jatkua.

Heikko pakara ja erityisesti keskimmäinen pakaralihas voi olla usean rasitusvamman takana. Esimerkiksi polven kiputilat, kuten juoksijan polvi, johtuvat myös usein heikosta keskimmäisestä pakaralihaksesta ja sitä kautta lantion huonosta sivuttaistuesta. Erityisesti naisilla polvet kiertyvät helposti sisään päin ja ongelma on valmis heti juoksumäärän lisäännyttyä.

Lihaskuntoharjoittelu on juoksijalle ehdottoman tärkeä harjoitusmuoto. Tukilihasten vahvistamisella ennaltaehkäistään rasitusvammoja ja mahdollistetaan pitkäjänteinen ja säännöllinen harjoittelu. Pakaralihakset ovat tärkeässä roolissa juostessa ja kävellessä, ja kuitenkin luvattoman heikossa kunnossa tämän päivän istuvilla ihmisillä. Pakaratreeniin on helppo motivoida itsensä myös esteettisistä syistä - piukat pakarat ovat tuskin kenellekään naiselle ei-toivottu lopputulos.

Gymstick Trainer

On vierähtänyt taas tovi edellisestä kirjoituksesta. Harmittaa oikein, kun en ole löytänyt sopivaa hetkeä - aiheita olisi listalla vaikka kuinka paljon. Tässä kuitenkin kohtalaisen tuoretta tavaraa viime viikonlopulta.

Osallistuin sunnuntaina Gymstick Trainer -koulutukseen. Neljätuntinen setti sisälsi lyhyen teoriaosion, jonka jälkeen treenattiin eri välineillä. Minulla oli ennestään muutaman ryhmäliikuntatunnin ja treenin kokemus Gymstick Originalista. Ihastuin vehkeeseen jo useampia vuosia sitten Vierumäellä ja pariin otteeseen olen treenannut sillä vuosien saatossa. Itselleni hankin kyseisen vempaimen pari kuukautta sitten. Jos Gymstick ei ole tuttu, on siis kyseessä tällainen kapistus:

Gymstick Original on todella monipuolinen kuntoiluväline, jolla voi harjoittaa yhtä aikaa niin lihaskestävyyttä, liikkuvuutta kuin aerobistakin kuntoa. Sitä voi hyödyntää yhtä lailla huippu-urheilija kuin kuntoutuspotilas ja kaikkea siltä väliltä. Se on kevyt kantaa mukana reissuilla eikä vie paljon säilytystilaa kotona. Gymstick Originalilla voi liikkua sisällä tai ulkona ja se kestää käytössä vuosikausia. Nerokas suomalainen keksintö, jota käytetään tänä päivänä jo kymmenissä maissa ympäri maailman.

Tässä vähän tunnelmia koulutuksesta - hauskaa oli :)

Koulutuksen anti ei loppunut tähän, vaan kävimme läpi myös kaksi muuta aivan loistavaa tuotetta: Fitnessbag ja Gymstick Pro Core roller. Fitnessbag on vähän uudempi tuote, joka lanseerataan tällä viikolla isosti Vierumäellä. Kyseessä on siis säkki, jossa on sisällä hiekkaa ja päällä erilaisia otekahvoja. Kevein säkki painaa 5 kg ja raskain 20g. Säkin avulla on turvallista tehdä erilaisia voimaharjoituksia, koska se on pehmeä eikä satuta, vaikka hallinta välillä vähän pettäisikin. Tässä treenataan säkin päällä vatsalihaksia:

Core roller taas on tuote, jonka avulla voidaan tehdä erilaisia liikkuvuus ja kehonhallinta liikkeitä ja toisaalta rullailla kipeitä lihaksia eli poistaa kiinnikkeitä lihasten ja lihaskalvojen välistä. Rullailu on ollut pinnalla jo jonkin aikaa ja se onkin loistava tapa vähentää lihaskireyksiä. Itselläni, kuten monella muullakin tuntemallani liikkujalla etureidet menevät helposti jumiin ja niitä yritän rullailla säännöllisesti - vaikka välillä silmät vedessä. Kivaa niiden rullailu ei aina ole, mutta säännöllisesti tehtynä auttaa todella paljon.

Kaikki välineet saatiin mukaan kolutuksesta ja innolla lähden hyödyntämään oppeja sekä itse, että omien valmennettavien kanssa. Pakko todeta, että oli todella inspiroiva suunnuntai - tätä koulutusta suosittelen ilomielin. Nyt siis olen virallisesti myös Gymstick Trainer :).

Lisätietoja:

Koulutuskuvat: Tarja Lemström

Chili-kookoskeittoa Himoksen maisemissa

Saavuimme eilen Himoksen mökillemme pitkän viikonlopun viettoon. Ihan täydellistä lomaa emme ole viettäneet, sillä niin eilinen kuin tämäkin päivä on pääosin sujunut etätöiden merkeissä. Iltaisin on onneksi aikaa ulkoilla. Eilen tein pitkästä aikaa kunnon vetoharjoituksen juosten. Olen yrittänyt nostaa juoksumääriä pikkuhiljaa, sillä olen menossa HCR:lle toukokuun toisena viikonloppuna, 23.5. pitäisi juosta firmamaratonissa ja vielä 7.6. Helsinki Half Maraton. Hurja touko-kesäkuu tulossa! Eilen siis juoksutreeninä 15 minuuttia kevyesti, 20 reippaasti ja 15 taas kevyesti. Kulki tosi mainiosti, vaikka täällä Himoksella on aika mäkiset maastot. Tänään ajattelin tehdä kevyen puolen tunnin verryttelylenkin ja siihen päälle tehokkaan lihaskuntoharjoituksen Gymstickillä. Mukava viikonlopun alku :).

Kävin päiväkävelyllä tsekkaamassa rinteiden tilanteen. Oli aika hieno laskusää eikä ruuhkaa juurikaan. Kyllä tuolla kelpaa kurvailla.

Päivän duunien päätteeksi väsäsin meille äsken Tilli & Pulla -blogista chili-kookoskeittoa. Oli tosi maukasta, joten täytyy jakaa tämä resepti. Sovelsin sitä hieman, kun ei ollut kaikkia tarvikkeita mökissä. 

Chili-kookoskeitto kanalla

250g g maustamattomia kanasuikaleita

1 tlk kookosmaitoa

2 mietoa chiliä

1 sipuli

1 punainen paprika

2 valkosipulinkynttä

tölkki ananasta viipaleina

2-3 rkl soijakastiketta

ripaus suolaa

mustapippuria

nippu korianteria

n. 100 g munanuudeleita

Pilko sipuli pieneksi ja murskaa valkosipulit. Kuulosta niitä hetki kattilassa öljyssä, lisää pilkotut chilit, josta on poistettu siemenet. Lisää joukkoon myös kanasuikaleet ja paista ne kypsiksi. Pilko paprika, lisää joukkoon ja anna hautua hetken ajan. Mausta soijakastikkeella, ripauksella suolaa ja mustapippuria. Lisää joukkoon tölkki kookosmaitoa sekä ananakset liemineen. Kun paprika on pehmennyt hieman, lisää joukkoon nuudelit ja anna niiden kiehua liemessä kunnes ne ovat kypsiä. Lisää lopuksi silputtu korianteri.

Treeni ja stressi

Tänään on ollut todella liikunnallinen päivä. Ei ehkä niinkään oman liikkumisen muodossa, mutta kävin tänään GoExpo-messuilla Helsingin messukeskuksessa. Messujen jälkeen lähdin hölköttelemään peruslenkkiäni ja siinä kevyen 45 minuuttisen aikana syntyi ajatus tästä blogitekstistä.

Mielestäni stressi on ihmisen pahin vihollinen. Niin moni asia johtuu stressistä: kun on stressiä, tulee syötyä huonosti, ei ehdi liikkua, nukkuminen jää vähemmälle tai unen laatu on ainakin heikompaa, tekee mieli makeaa ja sitten suolaista, ehkä voisi ottaa vielä lasillisen viiniä, että saisi rentouduttua... Stressi on järkyttävä kierre, joka pitää katkaista heti, kun sen oireet edes alkavat nostaa päätään. Stressi voi joskus tosin olla myös positiivista, mutta pitkään jatkuessaan se ei ole hyväksi kenellekään - ei ainakaan minulle.

Olen ollut työelämässä kauan, yli 20 vuotta. Olen saanut olla mukana monessa hienossa projektissa, mutta myös monessa aika stressaavassa. Vielä pari vuotta sitten olin vahvasti sitä mieltä, että minulla ei ole koskaan ollut stressiä. Olen vaan jostain kumman syystä sellainen tyyppi, joka ei tunne stressiä, vaikka pitäisi mennä kuinka kovaa - tai siis näin kuvittelin. Ikä tuo itsetuntemusta, sanotaan.

Kulunut viikko on hyvä esimerkki siitä, mitä stressi saa minussa aikaiseksi. Koko viikko oli yhtä hulabaloota. Työpäivät alkoivat kello seitsemän ja kotiin ehdin tuskin kahdeksaksi. Päivät olivat täynnä palavereja, rekrytointia, puhelinneuvotteluja ja muita haasteellisia tehtäviä. Iltaisin sain juuri ja juuri ruoan pöytään, kun jo tunsin, että oli aika siirtyä unten maille. Keskiviikkona tein salitreenin, mutta muuten jätin liikkumisen täysin päivittäisten työmatkakävelyjen varaan. Salitreenikin oli virhe. Sain yläselän ja niskan niin jumiin, että päätäni jomotti kaksi päivää sen jälkeen. Perjantai-iltana lähdin vielä kotikonnuilleni Turkuun ja vasta lauantaina tunsin, että viikon stressit on selätetty. Tänään olin valmis kevyelle juoksulenkille. 

Tarinan opetus oli siinä, että usein työelämä on stressaavaa, ja silloin on täysin turha stressata liikkumisesta. Treeni ja erityisesti kova treeni ja stressi sopivat harvoin yhteen. Kova treeni lisää stressitilaa kehossa ja kuormittaa sitä entisestään. Myöskään kehitystä ei tapahdu toivotulla tavalla. Treeni voi olla myös tie ulos stressistä, mutta treeni kannattaa pitää kuormittavuudeltaan kohtuullisena. Minulle reippaat kävelyt, hyvän musiikin tai podcastin kera ovat täydellistä stressin purkua. En voi nykyisin kuvitellakaan lähteväni tekemään intervallitreeniä 12 tunnin tiukan työpäivän jälkeen. Ei ole mitään väliä, jos treenit joskus yhden stressiviikon aikana jäävät vähän vähemmälle. Tärkeintä on saada stressi purettua nopeasti ja sen jälkeen jatkaa taas kehittävien treenien parissa. Minulla seuraava kehittävä viikko alkaa huomenna, sillä kalenterini näyttää huomattavasti väljemmältä :).

Yksi parhaista stressinpurkulajeista on mielestäni vaeltaminen. Upeat maisemat, raikas ilma, sopiva rasitus ja kiireetön eteneminen tyhjentävät mielen ja samalla kasvattavat huimasti kestävyyskuntoa. Tämä kuva fiilistelynä ensi kesän retkiä odotellessa...

Ruokaa vai ravintolisiä?

Avaudun taas yhdestä asiasta, jota tulee välillä pohdittua.Vierailin eilen Olarin Prismassa Espoossa. Käyn aika harvoin Prismassa, mutta siellä on laaja valikoima erilaisia kuntoiluvälineitä, joten suuntasin sinne, koska etsin itselleni Gymstickiä. Löysin "tikun", joten reissu ei ollut turha, mutta samalla tuli ihmeteltyä myös muuta kuntoiluun liittyvää. Suuri yllätys ja hämmennys oli erilaisten ravintolisien määrä tavallisessa perhemarketissa. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ravintolisät saavat nykymarketista enemmän hyllytilaa, kun vaikkapa säilykkeet tai pastat, riisit, jauhot, myslit, murot... huh! Onkohan näissä kierto oikeasti niin kova, että tämän nimikemäärän hyllyssä pitäminen on kannattavaa - todennäköisesti. 

Ravintolisä - mitä ne ovat?

1.) Erityisruokavaliovalimisteet eli esimerkiksi urheilujuomat, geelit, proteiini- ja energiapatukat sekä jauheet. Ravintosisällöltään nämä ovat tavallisten elintarvikkeiden kaltaisia valmisteita ja niillä on tarkoitus korvata tavallista ruokaa eli niitä käytetään esimerkiksi harjoituksesta palautumiseen. Näitä löytyy hyllystä eniten.

2.) Erityisvalmisteiksi kutsutaan energia-aineenvaihdunnan välituotteita, kuten erilaiset aminohapot, uutteet, rohdokset jne. Näitä käytetään usein lääkkeenomaisesti pieniä määriä. 

3.) Ravintoainevalmisteet taas ovat sellaisia, jotka toimivat vitamiinien, kivennäisaineiden, rasvahappojen, antioksidanttien tai probioottien lähteinä. Näitä ehkä kutsutaan kansan kielellä usein "luontaistuotteiksi" tai "vitamiineiksi".

Periaatteessa normaalin ihmisen pitäisi saada ruoasta kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, vitamiinit ja kivennäisaineet. D-vitamiinia tosin suositellaan otettavan purkista, mutta tarvitseeko tavallinen ihminen oikeasti esimerkiksi proteiinilisää? Mielestäni tässä on ehkä menty vähän överin puolelle. Jos treenaa muutaman kerran viikossa, oman kunnon ylläpitämiseksi, riittää terveellinen ruokavalio aivan mainiosti palauttamaan kehon treenin rasituksista ja kehittämään kuntoa oikeaan suuntaan. Urheilijoilla tilanne on hieman toinen, mutta heitä tuskin on Prisman asiakkaina niin paljon, että kokonainen hyllyrivistö pitää täyttää valmisteilla. 

Muistakaa siis pitää kiinni terveellisestä perusravinnosta, puhtaasta, maukkaasta ja hyvästä ruoasta. Joskus, jos ruokaa ei ole heti treenin jälkeen saatavana, on palautusjuoma paikallaan, mutta pääsääntöisesti ravintoaineet olisi hyvä saada ihan oikeasta ruoasta.

Personal Trainer netissä - toimiiko se?

Personal trainer -palvelut ovat saapuneet rytinällä Internetin ihmeelliseen maailmaan. Tänä päivänä Suomestakin löytyy erilaisia palveluita, joissa asiakas ja PT eivät koskaan kohtaa. Olen pohtinut tämän mallin toimivuutta ja nyt päätin testata sellaista henkilökohtaisesti.

Ostin eräältä nimeltä mainitsemattomalta taholta vuoden valmennuspaketin, jonka hinta oli muutaman kympin. Palvelu lupasi minulle useita henkilökohtaisia ohjelmia vuoden aikana tavoitteeni mukaisesti. Vain toteutus jäisi omille harteilleni. Noin viikko sitten rekisteröin palvelun käyttööni, annoin henkilötietoni, tein palvelun opastamat lähtötasotestit, määrittelin aktiivisuustasoni ja kerroin, mitä lajeja halusin harrastaa. Eilen kolahti mailboxiini viesti siitä, että ohjelma on valmistunut. Olin määrittänyt, että haluan aloittaa kuntoilun maaliskuun alusta, joten ajoitus oli täsmällinen.

Olin ilmoittanut tavoitteekseni kiinteytymisen, painonpudotustarvetta minulla ei ole. Minulle oli rakennettu lihaskunto-ohjelma, venyttelyohjelma ja annettu ohjeet aerobiseen harjoitteluun. Harjoittelun perusperiaatteet olivat tavoitteeni mukaiset: kuntosaliohjelma oli tehty kiertoharjoitteluna, hölkkä- ja juoksulenkkejä oli muutama viikossa ja väliin oli sovitettu myös venyttelyohjelma kerran viikossa. Harjoituskertoja venyttelykerta mukaan lukien oli kuusi / viikko. Ohjelma oli tehty kuudelle viikolle. 

Mutta sitten ne miinukset. Kuntosaliohjelma on koko vartalon ohjelma, joka sisältää kaiken kaikkiaan 11 eri liikettä sekä kolme aerobista osuutta (10-15 min / osuus) eli kyseessä on ns. aerobinen yhdistelmäharjoitus. Jokaista liikettä toistetaan 15-25 kertaa. Liikkeet tehdään 5/6 liikeen sarjoissa, kolme kierrosta kutakin liikettä. Alussa, välissä (viiden liikeen jälkeen) ja lopussa on aerobinen osuus. Palautus vain kierrosten välissä. Perusperiaatteeltaan oikeinkin hyvä tavoitteisiini nähden, mutta liikemäärä on huikea. Testasin ohjelmaa tänään niin, että valitsin yhteensä yhdeksän liikettä, jotka toteutin kolmen pattereissa ja toisen ja kolmannen patterin väliin tein 10 min. aerobisen. Sain kulumaan salilla aikaa tunnin + matkat päälle (10 min fillarilla salille ja sama takaisin). Jos koko ohjelman toteuttaisi salilla, vierähtäisi aikaa vähintään 1,5 tuntia, ehkä kaksikin. Tuossa ajassa teho kärsii taatusti - samoin tekniikka ainakin lopussa olevien vaativien kokovartaloliikkeiden osalta. Olisiko järkevämpää tehdä vähän vähemmän ja kunnolla? Jos liikkeitä on pakko tunkea näin paljon yhteen ohjelmaan, voisi siitä tehdä kenties kaksijakoisen?

Lihaskunto-ohjelmaan oli eilen vielä mahdollisuus tehdä pieniä muutoksia eli sain valita viidesta vaihtoehtoisesta liikkeestä kullekin liikkeelle korvaavan, jos ehdotettu liike ei ollut mieleeni. Kiva pointti, mutta valikko oli aika suppea. Tein kuitenki vähän muutoksia ja lähdin sitten tänään salille mukanani tuloste, jossa oli kustakin liikkeestä ydinkohdat sekä kuvalliset ohjeet. Osa liikkeistä oli jopa minulle uusia ja niin haasteellisia, etten missään nimessä osannut suorittaa niitä oikein. Pelkäsin parissa liikkeessä selkäparkani puolesta ja yritin oivaltaa, miten liikkeet oikeasti pitäisi tehdä. Tässä näen näiden palvelujen suurimman haasteen.

Ohjelman aerobinen osuus oli tylsääkin tylsempi: tunnin lenkki pari kertaa viikossa hölkäten tai juosten sekä yksi tunnin lenkki kävellen. Jokaiselle harjoitukselle oli laskettu sykerajat, mutta hölkällä ja juoksulla ei ollut mitään eroa ja sykerajat olivat muutenkin hieman sekaisin eli joinakin päivinä juoksun sykerajat olivat alhaisemmat kuin hölkän. Itse jotenkin kuvittelen, että hölkän tulisi olla juoksua löysempää. Siitä ohjelmasta ei siis kovin paljon ole iloa.

Tänä päivänä jokainen haluaa kuntoon nopeasti, helposti ja edullisesti. Tähän tarpeeseen vastataan palveluilla, joilla ei ole mitään tekemistä pysyvän hyvän olon, terveyden tai painonhallinnan kanssa. Ihminen, joka ei ole koskaan käynyt kuntosalilla tai on ensikertalainen lenkkipolulla, ei onnistu näiden palvelujen avulla saavuttamaan muuta kuin kipeytyneen selän tai tuskallisesti vihlovan polvikivun. Motivaatiokin todennäköisesti katoaa parissa kuukaudessa - jos siihen mennessä ei ole vielä rikkonut paikkojaan. Jokaisen aloittelevan ja edistyneemmänkin kuntoilijan on hyvä käydä uusi harjoitusohjelma läpi henkilökohtaisesti oman valmentajan kanssa. PT:n opastuksella taataan turvallinen suoritustekniikka ja opitaan tekemään harjoitukset niin, että vammoilta vältytään. Kaiken liikunnan tavoitteena pitäisi kuitenkin pitkässä juoksussa olla terveyden edistäminen - ei sen ehkäiseminen. Kannattaa ennemmin satsata muutama kymppi enemmän ja käydä uusi harjoitusohjelma aina läpi ammattilaisen kanssa. Usein ei tsemppari pidemmälle ajallekaan ole ihan huono vaihtoehto, jos halutaan saavuttaa pysyviä tuloksia.

Arkiaktiivisuus kunniaan

Jo esittelytekstissä kerroin, että tulen varmasti kirjoittamaan asiasta nimeltä arkiaktiivisuus. Tässä oma tarinani. Olin vuosia töissä Helsingin toisella laidalla. Kävelin aamulla autolle, ajoin töihin 30-45 minuuttia ruuhkasta riippuen, istuin töissä 8-10h ja ajoin takaisin kotiin jälleen ruuhkasta riippuen 30-60 minuuttia. Kauppakäynnit hoidin matkalla. Kuulostaako tutulta?

Viime elokuussa vaihdoin työpaikkaa ja luovuin autosta. Siitä lähtien olen edelleen istunut töissä 8-10h päivässä, mutta arkiaktiivisuuteni on lisääntynyt huimasti. Nykyinen työmatkani on vaivaiset 2,5 km, joka taittui aluksi pyörällä ja nyt jo useamman kuukauden ajan kävellen - kohta ehkä juosten. Lisäksi lähes kaikki muut asiat hoituvat nykyisin myös jalan tai pyörällä - julkinen liikenne tosin auttaa, jos matka on pitkä. Oikeastaan minkään tehtävän suorittaminen ei tunnu ylivoimaiselta, vaikka minulla ei ole autoa. Perheessämme sellainen toki on, mutta viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana olen tarttunut auton rattiin vain muutamia kertoja matkustaakseni kotipaikkakunnalleni Turkuun tai täyttäessäni perusruokavarastojamme saksalaisessa laatikkomyymälässä.

Koska tämä koko arkiaktiivisuus-asia alkoi kiinnostaa minua vieläkin enemmän tämän tekemäni elämänmuutoksen myötä, pyysin joululahjaksi Polari Loop -aktiivisuusranneketta. Halusin nähdä, luulenko olevani aktiivinen vai olenko sitä oikeasti. Koska mittari ei mittaa syketasojani (en käytä siihen liitettävää sykemittaria), ei se ymmärrä, millä intensiteetillä mitkäkin treenit on tehty. Vauhdin se ymmärtää toki eli jos juoksen, se vaikuttaa aktiivisuustasooni enemmän. Kuitenkin jo pelkkä askelten mittaaminen on mielettömän motivoivaa. Puhutaan, että pitäisi ottaa 10 000 askelta päivässä. Entiselle, autoilevalle Aijalle se olisi saattanut olla haaste, mutta nykyisin paukkuu 20 000 askelta harva se päivä. Kaikki vain sen vuoksi, että en kulje enää autolla.

Olen myös huomannut arkiliikunnan vaikutuksen peruskestävyyteeni. Toki, kun kävelen, kävelen aina reippaasti ja sellaisilla vehkeillä, joilla pääsee kunnolla etenemään eli reppu selässä ja lenkkarit jalassa. Ehkä korkokengillä tepsuttelu ei olisi aikaansaanut samanlaisia tuloksia, mutta huomaan peruskestävyyteni kohonneen huimasti talven aikana. Nyt, kun olen aloittanut taas säännölliset juoksulenkit ja erityisesti vetoharjoittelun, tuntuu juokseminen jopa yllättävänkin helpolta. Olen mielettömän iloinen siitä, että saan hyvän kunnon ikään kuin huomaamatta hoitamalla arkisia asioita. Aikaa ei kulu yhtään sen enempää kuin silloin, kun hurauttelin autolla joka paikkaan ja kunto kasvaa. Lisäbonuksena myös vähentynyt stressi, sillä raitis ulkoilma ja ensimmäiset keväiset linnunlaulut rentouttavat ennen työpäivää ihan eri tavalla kuin Kehä I:llä kaahailevat kanssa-autoilijat. Suosittelen kaikille!

Näillä mennään!

Kätevä applikaatio aktiivisuuden seurantaan on myös Moves. Miinuksena se, että aina ei voi olla känny matkassa.

Tule mukaan testaamaan uutta Moi Kimppa -pienryhmävalmennusta!

Lisätietoja myös sivun oikeassa laidassa olevan yhteydenottolomakkeen kautta. 

Tulista porkkana-bataattikeittoa

Olen viime aikoina innostunut erilaisten sosekeittojen tekemisestä. Ne ovat erinomaista lounasruokaa viikonloppuisin ja toimivat kevyenä illallisena esimerkiksi treenin jälkeen, jos illallinen on venynyt hieman myöhäisemmälle. Keittoihin lisään usein raejuustoa proteiininlähteeksi ja lisukkeena syön ruisleipäviipaleen tai pari. Juomaksi lasi rasvatonta maitoa tai piimää. Tänään valmistin porkkana-bataattikeiton näin:

Porkkana-bataattikeitto (4 annosta)

400 g valmista bataattisosetta

2 isoa porkkanaa

1 pieni sipuli tai purjoa pätkä

1 vihreä omena

pari ruokalusikallista rypsiöljyä

n. 1/2 l kasvislientä 

1 dl ruokakermaa

1/2 tl Sambal Oelek -tahnaa

pieni pätkä inkivääriä tai 1/2 tl valmista inkivääritahnaa

suolaa

pippuria

currya

Kuori ja pilko porkkanat, sipuli, omena ja inkivääri. Kuullota rypsiöljyssä kattilassa. Lisää kasvislientä niin paljon, että kasvikset peittyvät. Anna kiehua n. 10 minuuttia, jotta vihannekset pehmenevät. Soseuta sauva- tai tehosekoittimella. Lisää joukkoon bataattisose ja mausteet. Kiehauta, lisää vielä ruokakerma ja kuumenna. Valmista - voilá!

Moi lukijat!

"Moi" on meille suomalaisille tervehdys. Ranskalaiselle se on "minä". Moifit voi sinulle tarkoittaa tutustumista minun kunnossapysymisfilosofiaani tai se voi tarkoittaa itsekkäästi ajateltuna sitä, miten "minä", siis tässä tapauksessa myös sinä tulet pysymään hyvinvoivana ja terveenä loppuelämäsi. Minun tavoitteenani on jakaa sinulle sellaisia idoita ja inspiraatioita, joiden avulla voit muuttaa elämäsi suunnan tai vahvistaa jo tehtyä suunnan muutosta. Se on minun missioni.

Tervetuloa blogiini. Olen sivutoiminen personal trainer, johon liikuntakärpänen puraisi jo lapsena. Olen liikkunut koko ikäni, mutten koskaan urheillut kilpailumielessä kovin vakavissani. Eri lajeja on tosin tullut harrastettua aina pikajuoksusta lentopalloon ja puolimaratonin lähtöviivallakin olen seissyt numerolappu rinnassa toistakymmentä kertaa, mutta perusluonteeltani en ehkä ole urheilun osalta kilpailija. Haluan, että elämä on mukavaa ja yritän välttää stressikuormaa vapaa-aikanani - päivätyössä se on joskus mahdotonta. Uskon, että stressi on kaiken pahan alku ja juuri. Ihmisen pitää tehdä elämässään mukavia asioita, ja olen varma, että jokaiselle ihmiselle löytyy myös oma mukava tapa liikkua. Joku haluaa juosta maratonin ja toinen haluaa vain juosta - tai kävellä. Kaikki liikunta on yhtä arvokasta. Sen pitää vaan olla kivaa.

Liikunnasta tulen kirjoittamaan taatusti, samoin arkiaktiivisuudesta, joka on yksi suurimmista intohimoistani ja todennäköisin syy siihen, että itse olen edelleen samassa painoluokassa kuin teini-iässä. Ravinto on intohimojeni listalla myös hyvin korkealla. Itse asiassa en pidä sanasta "ravinto", vaan mielestäni oikeampi sana on "ruoka". Ravinto on jotain, mitä ihminen mättää sisäänsä tavoitteellisesti - nykyisin yleisin tavoite taitaa olla laihdutus - mutta ruoka on nautinto, kulinaarinen hetki, jota ei suoriteta, vaan siihen syvennytään: maistellaan, haistellaan, aistitaan ja samalla tyydytetään primitiivinen nälän tunne.

Tässä näin alkuun muutamia ajatuksia omasta arvomaailmastani. Tulevien viikkojen ja kuukausien ajan tulet lukemaan niistä vielä paljon, jos pysyt mukanani.